Eläkeläisen elämää

Syys päivä mukavasti lämmitti, sai ajattelijankin hyrisemään omiaan. Eläkkeellä ollessa ei tarttenu turhaan miettiä lomiaan.
Sai tulla ja mennä miten lystää. Ainoastaan yks puoli asiassa hanttiin pisti. Se oli tuo ikuinen raha huoli.Kartano söi pienestä eläkkestä suuren osan.
Olihan toki muorilla omat rahansa niinkuin kellä tahansa. Yhdessäkään ei suuriin tuloihin päästy kiinni.
Yhessä usein mietittiin miten kummassa keskieläke on yli pari tonniin, kun me ei yhdessäkään päästä tuohon onneen.
Lääkkeitä kun ostat, kartanon kulut, kaiken maailman pulut maailmalle veroilla ruokit, ei siitä paljoa käteen jää, saati sitten pankkiin säästöön.Siellä jos säästät ainoat korot mitä saa kopsautella on soman pankkineiton korot.
Kartano oli onneks maksettu, ainaista remppaa sai kuitenkin tehä, siinäkin se yks pikku huoli, nimittäin
tuo raha puoli. Rempatkin maksaa, urakkamiehet pitää aikamoista taksaa.
Se kumma on juutt kun aina pittää miettiä tuota rahaa, ihanko siinä ois jottai pahaa.. remppa pittää tehä, kartano sortuu, jää perinnöt saamatta.