Järvenpintaa

Nuotio kuvastuu järvenpintaan, tälle näylle määritellä ei voi hintaa.

Ajatukset kuultaa , savun läpi, silmiä hiertää, kyyneltä valuu, onhan keskikesän aika.

Tässä piilee tietty taika, ajatukset kiertää pitkin pintaa, väreitä tuulen hajottaa, antaen rakkauden täyden rintaan.

Tulen räiske sinne mahtuu  vähän , oottaen tovin näemmekö kesän tään, kulkeeko väreitä pinnalla järven, Katseet kulkee yli pään, menneeseen talveen unohtaen pakkaset jään.

Elämme aikaa keskisen kesän. Meinas tehdä tenän, Sateet tulivat, veivät kesän upottivat melkein lintujemme pesän.

Nuotiomme kuvastuu järvenpintaa, tehden kuulle siltaa, kantaen murheet yli pinnan, maksaen näin sopimamme hinnan.