Seepra mänty

09/11

Keskellä pihaa seisoo , hiljaa odottaen.

Oveni auki saan , ketään ei näy, vanha
seebra mäntyni tuulta halkoo yksinään.

Odottaen hiljaista kuiskaustani, Lämmintä
lausettani.

Tahtoisin sanoa niin paljon, kykenenkö siihen
enään, onko aikani lähtenyt, lintujen lailla.

Syys tuulet vieneet mukanaan, jättäneet
mäntyni yksinään.

Meistä paljon on vaivaa, huolta huomisesta.

Kuka huolehtii tulevat vaivat, auttaa pystyssä
pysymään.

Saanhan käteni ojentaa, oksiisi tarttua, yhdessä
olemme vahvoja, toisiamme tukien.