Pisarat

Sataa hiljalleen, kattoon ropisten, pisaroiden iskeytyessä omalla
mahdillaan liukkaaseen kattoon.
Vasta vahatulla pinnalla, liukkaus yllättää meidät lailla pisaroiden sinisten.
Voisiko tuli sammua, nuotiossa, voisiko sisin sammua ilman sanojen sateiden
pisaroita. Mikä voisi myrskyn herättää, lietsoa paloa, voimakasta, sisimmässämme.
Myrsky tuo tullessaan tuulahduksen toivon sateesta,kuivaan erämaahan, ruokkien erämään asukit, sisimmät tarpeemme. täyttäen suurimmat haaveemme, onnesta iäisestä. Ensi pisarat tuo toivon tulevasta, kesä helteen hetkuttelevasta paisteesta,
kurkkujen kuivasta köhinästä. Pisaroiden muuttuessa rankkasateeksi, toivomme liukenee kohti virran uomaa, eteemme suunta monenlaista halua , tahtoa, vaahtoa
virran tuomaa. Mysrky meni ohi, kulkeutunut ei meille, jäi naapurien teille, aiheuttaen harmin, seuraus myrskystä varmin, pieni puro viilettäen kohti maita muita.Kastellen ruokkien toisten istuttamia sypressi puita.. Pisarat hiljalleen kattoomme edelleen ropisee, oravan pienet tassut kaverina kopisee, kiirus on pois sateen alta, toteudu koskaan eläinten valta. Sade määrää heidänkin tahdin, vieden herkästi pois ihmisen mahdin, tulvatkin pienistä puroista alkaa, yhdestä sanasta puroja kasvaa ei tarvitse alkaa levittää rasvaa, liukkaasti sanojen tyrskyt kasvaa, nopsaan päällä riitojen riita, pisarasta kaikki alkoi,