Katoava luonnonvara

Katoava luonnonvara on ehdottomasti nurkassa yksin mököttävä välillä jotain urahteleva suomalainen mies. Missä muualla on samanlaista verkkareissa lökäpöksyissä kävelevä uros. Kunn suomalainen mies herää ja nousee flanneli kerrastossaan keltainen väri edessä takana tukeva vauhtiraita antaen heti aamusta tukkapörröllään hurjasti haukotellen sporttisen kuvan. Matkalla aamuveden heitolle raapaisee takalistoaan muutaman kerran urahtaen jotakin. Vain suomalainen mies pystyy tähän. Aamupalapöydässä urahtaa taas jotai"eiks kahvia oo" jhatkaen puuron lappamista maidon runsaan voisilmän kera. Mulkaisee lapsia kentiäs muutaman kerran jatkaa lehden lukua urheilusivut ensinnä taa murahtaen Bottaksen menestyksestä tai jääkiekon sm sarjasta. Jatkaa kahvin juontia. Työhön mennessä pukeutuu tiukkoihin farkkuihin hiukankin taivuttaessa hymyposket näkyvät kauas. Sellainen on suomalainen mies. Asusta ei luovuta ennenkuin vapaapäivinä. Silloin siirrrytään vetäviin sinisiin tai mustiin verkkareihin jotka hyvin rennosti roikkuvat jalassa. Päällä tietenkin entinen valkoinen paita, jota vaimo yrittänyt pestä ja hinkata vuosien ajan. Ajan kuluessa paita muuttunut napapaidaksi vatsan hiukan törröttäessa paidan alta. Päässä suomalainen mies pitää aina muodikasta lippistä tai äidin jo vuosia sitten kutomaa pipoa. Ruokaan vielä mennäksemme suomalaiselle miehelle pitää iltaisin olla aina perunoita, hyvin äkkiä kuuluu mörähdys,"eiks perunii oo" jos vaimo on tehnyt lasten mieliruokaa makaronilaatikkoa. Ruotsin laivalla mies ottaa ensin lautasellisen perunii, usein ei muuta siihen mahukkaan. Kun laivalle on päästy suomalainen juo oli ruoka mikä tahansa ilmasta olutta. Ruokailun loputtua kiitos kunnon röyhtäys molemmista päistä kuuluu hyvin, lehen lukuun tai uutisia telkasta. Suomalainen mies ei syö rehuja kanien ruokaa, suomalaisen miehen kasvikset on makkaran muodossa. Tähän pystyy vain suomalainen mies ja paljon muuhun johon voimme palata myöhemmin. Ollaan ylpeitä omista erikoisuuksistamme.