Kävelijä

Katuja kuljen hiljaa, ketään ei näy, aamuyön tunnit loittonee..

Kysyn uudestaan, uudestaan itseltäin, mikä saa minut kulkemaan

kelillä tällä. Katsellessani rantaa kävin kamppailua aaltojen kera,

voisiko ne auttaa poistaa tuskaa,, kyynelhelmiä valumasta alas.

Vesi on kylmää näen sen väristä aallon. Toisella rannalla mies

yksinäinen, kantaa raskasta taakkaa, sen näkee kasvojen

suunnasta yhteinen sävel on meillä, . päät painoksissa kuljemme

näillä teillä.. Voisiko suru yhteinen auttaa tukemaan toisia, ehkä meistä

molemmista tuntuu olevamme yhteiskunnan loisia.. Sairaseläke auttaa

tulemaan toimeen, Viime talvenakin piti turvautua hevosen loimeen, vilu

kerralla toisen jalan varpaat vei, Koti on kaukana, siks kuljen ulkona,

etsien paikkaa päätäni kallistaa voisin. Viinalla pilannut itseäni en..

Koskaan juonut tippaakaan ole vippaamaankaan en pysty, rahaa

taikaisin maksuun mistään saa. Konkurssi kaiken vei, siinä meni

koti, vaimo lapset saman tein.. Matkasin kauas tänne pois, kunpa

täälläkin edes yksi ystävä ois. Siks yksin katuja astun, etsin

yöpaikkaa.. jossa mahdollisimman vähän kastun.. Ensi yön olen tuolla

juurella puun lähellä joki suun. Siellä jos näette mun , Saanko nukkua

hiukan olen viettänyt taas päivän, illan tiukan . Kaipaan unen häivää, ootellessa uutta päivää.