Elämän autuus

29/9
29/9

Elämä on usein vaikeaa ja haikeaa. Joskus selvitään paljain jaloin, velkaisin taloin, lähdetään niinkuin synnytty, huutaen ja parkuen elämä on haikeaa ja kovin vaikeaa. Joskus on paljon rahaa, naapurille se taas tekee pahaa. Katkera henki herää henkiin, ois kiva astua toisen kenkiin. Oispa mullakin paljon manii, ei tarvis viedä kelloa kaniin, elämä on aina hukassa toisten eläessä kuin mehiläiset kukassa.
Mitä sitä toisten rahoihin kurkkii, parempi vaan että omaa lompsaa urkkii, en ehkä tänään osta vaimolle turkkii, mutta voinhan laittaa hennon voikukan purkkiin. 

Tärkeintähän ei oo lahjan hinta vaan se silonen pinta. Jospa vaikka huomenna töihin tulis hoppu, olis tää ainainen rahahuoli loppu. Naapurille näyttäisin pitkää nenää, ei köyhyys enää tee tenää. Nyt on tälläkin pojalla massii, niin naapuri luulee, ruokaakin kannettu monta kassii. 

Kunnes jostakin on asian kuullut, ja turhia luullut, ei raha oo ollut puussa, vaan sosiaaliavusta kerran kuussa. Elämä on silti ihanaa, leivän päällä silavaa, läskiä riittää ja housun vyötärö kiittää.Mitä tästä opimme : elämä ei oo kiinni rahasta, ei siis mistään pahasta. Joskus riittää kun sitä on vähän, silloin köyhyys loppuis tähän.