Aikavaras

Löytäinsinkö jostain aikaa, joka kiven käänsin, sammal pöllysi puun kantoja väänsiin.
Aikaa en saanut lisää, istuin kannolla katsoin taivaan isää, anna mulle aikaa edes hiukan, nyt tunnen edessäni paikan tiukan. Aika oli kerta kaikkiaan hukassa, raavin päätäni, ei oo tukassa. Lisää aikaa. Siis pääsä. Sehän yleensä kesälläkin jäässä. 

Tikkuja sain vain kynteni alle. Sehän kyllä sattu. Läpi tikut tuli olihan päässäni karvahattu. Aika pulmani ratkennut. Vieteri kohta päässäni taitaa olla katkennut. Miten saisin asiat kuntoon. Niinpä istahdin fiat puntoon. Menin baariin tutustuin siellä yhteen untoon. Huoleni kerroin, kahvia join munkkia söin kaksin verroin. Unto olalle taputti. Rauhottumaan hoputti. Asioilla on tapana hoitua. Ei ainakaan kannata hermostua hyppiä tasajalkaa ja noitua.
Teet nyt nii kuin muutkin, korjaat täältä luutkin, jätät kahvit ja munkit rauhaa, meet kotiin tartut kauhaan. Teet itelle, muorille kunnon puurot, laulelet jotain kovaa, niin että sen kuule kuurotkin. Se mieltä piristää. Ei vanne päätä kiristä. Istut ja mietit syöt puuros, mietit missä aikas vietit, mihin aikas hukkasit, sieltä aikavaras löytyy. Kun vain istuu miettii ja nöyrtyy.