Kulkurin elämää

Eilinen on mennyttä, tämä päivä tähän asti mennyttä, sitä emme pysty muuttamaan, miten käy huomisen. Sitä emme tiedä. Elämämme on paljon tässä ja nyt. Miten siis käytämme aikamme, elämmekö päiväämme korjaten eilisen virheitä, aloitammeko huomisen elämän kuin eilistä ei olisikaan. Virheistä voi oppia, niistä kannattaa ottaa koppia, kuin pallo joka menossa yli takarajan.

Kuljemmeko suruissa uiden, viimevuotista satoa puiden, jolla käyttöä ei ole lain, me voimme sen itse päättää vain. Päivämme päättyy liian usein suruun, senkin ratkaisemme itse, uinko surujen hyisessä vedeessä, auringon lämmön tuoma vesi voisi olla eessä, Me itse päätämme sen. Mietinkö koskaan vaihtoehtoa eiliselle, voisinko jättää tämänpäivän väliin hypätä suoraan huomiseen.

Muuttuiko kaikki kohdallasi jos eläisit toisin, näin meistä tuntuu, uusi elämä alkaa, kunhan nostan jalkaa yli surujen aidan, edessä nään tien kaidan onnea tuovan, onhan huominen. Jos luoja olisi lopettanut luomisen hypäten päivään seuraavaan , millainen olisi eilinen, hyvä, muitta entä tämä päivä jota ei olisikaan. Mitä meiltä puuttuisi, yksi päivä vähemmän kokemusta jostakin tuntemattomasta. Eläkäämme siis tämä päivä, pyrkien tekemään, huomisesta paremman kuin eilinen.