Kurjet

Meillä kova on kuri , tarkka järjestys miten lemnnämme, kaikki on harkittu jetsulleen. Töni emme toisiamme. Kauniissa muodostelmassa aurana mennään. Lähdemme yhdessä yksin jää ei kukaan, kaikki otamme muodostelmaan mukaan.Suunnittelemme reitin, kokoonnumme pellolle veikon, jokaiselle paikan annamme. Lentosuunnitelma tehty. Kuka lentää tällä kertaan kärjessä ensin. Siipiään heiluttaa Rami joukon vanhin, haluaa aloittaa. Sanoo siipiä kolottaa aloittaisn lähdön ensin, tullessakin viimeksi lensin.

Sovittiin Rami lähtee kärjessä ensin, rami siirtyy taakse lepään jaska alkaa vetää Näin mentäis puolelta toiselle vuoro vedoin , jokainen joutuis kär keen , sitten takse huiliin.Minäkin alkupäässä lensin.tehtäväni niinkuin kaikilla huomioida ilmavirtausten suunnat..Jokainen tiesi mihin mennä. Masan vaimo maija meinas mennä hukkaan , jäi suon varteen kutomaan lapaille matkan ajaks sukkaa. Lopulta suolta löytyi Maija kaverina oli nuorempi kurki Kaija. Lopulta saatiin
matkaan kaikki.

Matkaan lähti ensin Rami, perään lensi toiset, siivet levittäen leveiks, suotuisten tuulien ansioista ryhmä iloiten matkaan läks. Rami näki ajattelijan talon jonka suolla asui. Katsoi alas, siellä se raukka taas viluissaan istuu, miettii kenties asioita suuria. Katsotaan säikähtääkö heppu putioaako reppu kun torvea töräytän. niin kovasti huusi ja siipiä räpsin, huomas ajattelija temppuni oivan, käsi nyrkissä ilmaan pui, Muutkin huomas tanssin oudon , ehkä ois pitänyt harkitummin ääntä käyttää, taisi esitys tämä kunnolla säväyttää. Matka jatkui syksyn jatkaessa tuloaan, kauan jaksoi rami kunnes aika siirtyä taakse paikka antaa vetäjälle uudelle. Näin huolehdittiin toisistamme , ketään ei jätetty, Ryhmäytyminen tärkeää meille,kulkiessamme ilmavirroissa , laskeutuessamme pelto teille.

Ketään ei jätetty, odotti muut kunnes väsynyt sai auki suun, söi hiukopalan pienen, maasta noukki sienen. voimat lopulta paluuta teki, oli aika lähteä, johan tässä oltiin tovi, meinas aikatauluun tulla melkoinen lovi. Harmittanut ketää ei edes Mikko setää, jonka vuoro oli edessä mennä , ehkä taitavasti osaa edessä lentää, suunnan tietää sentään. Näin matka meidän iloisten kurkien jatkui, välillä torvia töristen, Ihmisten alla korviaan höristäen. Tulemme taas ensi keväänä, meteliä aikaan saaden silloin, ootathan meitä joinakin kevät illoin.