Luopuminen

Mistään en tahtois luopua, sateen mukana tuotua.
Voisko jokui sen meiltä viedä, sitä en tiedä, vielä
vähemmän siedä. Kyse on onnesta, ilosta, runsain
mitoin.
Mistään en tahtois luopua, auringon mukana viety.
Saisinko jostain tilalle uuden onnen, uuden ilon, jota
en vois tuhlata, läheisille uhrata. Antaisin kaiken pois
runsain miton.
Mistään en tahtois luopua, sain kaiken lahjaksi sulta.
Mistä tiesit että tarvitsin uudet entisten tilalle olinhan
kaiken pistänyt pilalle omilla touhuilla.Voisin vaihtaa
kaiken runsain mitoin.
Mistään en tahtois luopua, jotenkin on pihiksi tullut.
Kaikkea pitäis säästää. Osa luontoa ihmisen, säästää
pitäis, niin moni muukiin haluais onnea, iloa saada.
Malttaisinko luopua, onhan se minulle suotua. Voisin
luopua runsain mitoin.
Mistään en tais luopua. Kovin oon antelias saa aurinko
tai sade viedä. Voisinhan antaa lahjaksi, saituuttani
pitää itse, vaikea päättää, miten onnen ilon jota runsaasti
omistan käytän. Ehkä viisauteni näytän jaan tasa osiin
kaikille palan annan, niin oman osani yhteen kekoon kannan.