Myähäis syksyä

Kahvia pöydän ääressä hörpin, ulkoa kuuluu meteliä.
Siellä pikku tirpit raapii sepeliä, oottaa talviruokinnan
alkua. Ilma seesteinen, lämmin, vielä ei kannata
ruokintaa alkaa, nostakoot reippaasti pikku jalkaa
hyönteisten perään, maassa on paljon ruokaa jota voi
kerää.
Hyvä tahto on mulla, miellelläin niin ruokinnan alkaisin,
näitä mietin kahvia juodessa, Kunnes syksyn tuulet
puhkuu silloin meistä hyvää tahtoa uhkuu, ruokaa annamme
pilvin pimein, annetaan tali rasvaa, voimat linnuille kasvaa.
Jyviä montaa sorttia, silloin meilläkään ei oo aikaa pelata
korttia.
Pikku ystäviämme koko talven ruokimme, jäniksille syksyllä
porkkanat kuokimme. Kauraa peuroille hakea, Sepolla on lajike
makea, se kyllä heille kelpaa, Nyt jo on omenoita rahdattu
pellon laitaan, sinne pitää mennä polkua tosi kaitaa. Tehtiin
itselle kota, kiva on elukoita kurkkia, niiden monivaiheista
elämää urkkia. Tuli monivaiheisesti takassa ritisee, pakkasen
voimasta kelot pihalla kitisee.
Lumi jalkojen alla narskuu, kaikilla iloinen tunne sydämessä,
pakkanen paukkuu, naapurin koirat pihoillaan haukkuu, linnuille ruoka maistuu, Muorin paisti uunissa paistuu. Elämä voi olla iloista
syksyllä myöhään, pimeys ei haittaa, tähtitaivaan alla olo maittaa.
Kahvi jäähtyy, juon sen loppuun, nyt ei oo minnekkään hoppuu.