Osaisin kiittää

Taas on se aika päivästä meidän yhteiselle hetkelle. Mieleeni tulee näistä keskusteluistamme olenkohan osannut kiittää sinua tarpeeksi hyvin esim näistä hetkistä joita saan viettää kanssasi. 

Saattaa tuntua että en arvosta näitä hetkiä tai pidän niitä liian itsestäänselvyytenä. Eihän asia niin ole. Samoin asiat tuntuvat olevan kun asiaa oikein mietin tuon niin rakkaan muorin kanssa. Olet varmasti huomannut etten koskaan halua moittia muoria koska hän todella on tärkeä. Tästä keskustelustani tuli vain mieleeni olenkohan sanonut hänelle sitä niinkuin sinulle, tai monille ystävilleni. En tarkoita mitään imartelua lipevää laskettelua, pois se minusta. Ajatukseni liikkuu enempi ihmisläheisellä tasolla, Ihmisen oma tutkinta on tieten myös paikallaan näissä asioissa. Lipevyyksiin meno on mielestäni anteeksi tämä kielikuva samaa kuin takapuolen pyyhkiminen sormin.

 Olettehan kaikki minulle korvaamattomia ja ymmärrät varmasti kuinka tällaiselle pohjoisen jörrikälle pakkasen turruttamilla aivoilla ilmaista tunteensa. Voisin tehdä sen useammin. Kiitosta rakkauden ilmauksia ei tulee koskaan varmaan liika esitettyä. Jotensakin sitä on niin kaavoihin kangistunut. Jokin selitys asioille aina pitää olla.

Ehkä huomasit tästä vuodatuksestani, kuinka tärkeitä olette, jos sinulla on niitä kiitoksen hippusia varattuna tänne pohjolaan, voisit ripautella niitä hiukan tiheämmin. Tänne kartanon maille voisi sateiden mukana tuikata ylimääräistä. Toiset asiat jäivät nyt käsittelemättä, palataan taas.Tiedät kyllä kuka.