Ruohonleikkuuta

Muori kullopilla ruohoa leikkaa, pitkää alkaa olla pakko heittää keikkaa. Kullopin päällä istuu muori, oksia koittaa kiertää, inhottavasti nuo oksan ruojat kasvoja hiertää.
Usein pakkia silmään vääntää, tulipas hyvä, taas rattia eteenpäin kääntää. Ajattelijan näissä hommissa helppo olla, ajohommissa ruohon pelkkä nolla. Muori äkkiä kartanon nurmen ajaa, kiertelee, kaartelee pitkin rajaa. Välillä ajajalle oivalle ajattelija jahvaa kantaa, suklaa patukan antaa.
Noin yhteispelillä hommat hoituu. Kummallakin tehtävä tärkeä oma. Muori kulloppia ajaa, kuulokkeet korvilla, puhelinlankoja kuuntelee, kuulokkeet korvilla hurjasti huutelee, viittikkö siirtää pöytää, tuolit kans.
Käsillä huitoo oksien suuntaa, siinä vaiheessa äkkiä meen liiterin taa. Joka kerta sama juttu, onneks haassa vanha tuttu naapurin tamma, alkaa hirnuu, sama ääni ennen muori voita kirnus.
Pari tuntia ruohossa menee, maasto tasanen nätti. Kelpaa kartanoa näyttää, vieraita pihalla käyttää. Kaffee astiat ulos tuotii, siinä ulkopöydän ääressä ne juotii.