Saanhan

Saanhan suo kädestä pitää. Me kaksi vanhuutta yhdessä
vietetään. Harmaat hapset kutreilla loistaa, Elämän syvyyttä
meidän olossamme aina toistaa. Kahdestaan tiellä töpötetään
väistellen kuoppia teissä. Paljon yhteistä meissä vanhuksissa,
muussakin kulussa, tiukan tahdin pitäen ruokavalion mahdin.
Tyttäret meitä hyvin vieressä hoivaa. Tahtia askeleen määrää,.
Aika kovapäisiä ollaan oikeita kaks jäärää, mielellään meitä ei
muut tuu enää määrää. Rakkaus meitä yhdessä pitää, sidottu
käsiin kunnon niteet, niitä irrota ei hetkessä mikään. Kaksistaan
vanhukset täällä touhuu, siihen haluais moni mukaan, ymmärrä
silti touhujamme ei kukaan. Me vanhat yhdessä pitkän taipaleen
kulkeneet, kaiken roskan pois tiedostamattamme pois sulkeneet.
Vuosikymmenet elämämme edelleen iloa onnea meille toivottavasti
tuo. Yhdessä seuraamme lasten elämää, muuttujia paljon siihen
on saatu, lasten lapset lisä iloa suo. Voisko kahden höpsön elämä
olla yhtä vakaa. Usein etsitään aina jotain, ajetaan tuulen heittämiä
roskia takaa. Perään nauru hörhöjen maittaa. Miksi turhaan peistä
taittaa jos vanhanakin elämä näin maittaa.