Syksyn tuntua
Vielä voi istua terassilla (harvoin istun) naatiskella syksystä. Syksy on siitä kumma ei mikään outo tumma, vaan värit vaihtelee kuin Lepikon Kilulla kun ahneuksissaan veteli Fairia pullosta luultuaan sitä minttulikööriksi.
Oli miehessä kasvoissa monenmoita ja muutakin väriä. Onneksi ei kerinny kulauttaa normi satsia pohjan maan kautta.Kiiruusti tyrkättii kermaa juomaa ja käsketettiin tuikkii sormia kurkkuu. Hetkessä mies tointu. Oli se person näköne kun puhui jotain vaahtoa tuli suusta, muori sanoikin nyt kannattais laittaa pyykkiä sisään vaahtoo kuin meiän pesukone.
Oppihan kilu ettei kaikkia pulloja kanata suihin työntää, on vaan niin perso kaikelle märälle. Harmi että ehrittiin heittää muovipullo pois kun toissayönä ehtiny lavuaarilla heitin vejet olutpulloon. Aamulla heitin pullon mäkiä kohti. Ois varmaan senkin juonu jos ois nähny.
Siinä istuessa terassilla istuessa kattelin naapurin tammaa, mennä vetkutti totuttuun tapaansa laiskanpuoleisesti. Iita vieny lenkille. Iso iita riuhtoi ahteri leviänä kärryjen penkillä (Oikia nimi Leena Pötäkkä, sanon isoksi Iitaksi tiiätte kyllä miksi) Tamma hirnahti heti kun ajattelijan näki, luuli että tässä ollaan päissään kuin käki. Muuten vain olen vajaa hulluudella harvoin on rajaa. Tamma luulettä aina juon samalla porkkanoita usein tuon.
Viimeksikin hirnui katteli rakentamaani sepän pajaa liiteriin. Tulia aloin laittaa, muorin mielestä siitä on vain haittaa, kuivat puut savua lykkää,. Muori ehti ottaa vesiletkun sammuttaan mielestään tänkin metkun. Alkoi noottia kuulua, hirnuntaa tamman suusta. Juomilla ollut osaa ei arpaa, luovuus iskee päähän taudin lailla. Herkästi näyttää hommat on järkeä vailla.
Istuessani hiljakseen terassilla (harvoin istun) kurkiaurat tekee lähtöään kohti etelää, Eikä ihmekään osa asui tuossa suolla jossa oli tosi vetelää. Pieni lammen lämpäri teki järven virkaa. Tuskin ruuaks saivat siikaa, jotain päät kenossa pohjia kaivettiin, epäilen mutaa löytyy liikaa. Ihan selvästi mulle mennessään huutaa, soittaa suutaan. Iteppä paikan haki, Sinne mennä viuhtoo etummainen vauhtia riuhtoo. Eilen meni istuessani tässä (harvoin istun ) pari valkoista kenokaulaa. Ehdottelin etkö lähtiessäsi hiukan vois laulaa, suostunu kurkkuaan avaamaan kirkui hiukaan alkoi tavaamaan siltä kuulosti. Huusinkin mee menojast, kun viitsinyt et laulaa keikuttelit pitkää kaulaa. nähään ens vuonna tuolla suolla jollei kurjet ehin ensin.
Syksy kaikella tavalla vaihtelua ltuo, harmoonisuutta ympäristöön luo. Taian istua tässä vielä tovi, avata ovi sissään mennä ellei joitakin muita yli lennä.