Tähti

Voisinpa olla tähtes sun, kirkkaasti loistaisin poluillas aina, tietäisin noilla poluilla kulkee armas mun. Kirkaasti loistaisin puiden oksien lomasta. Kukaan, ei kukaan tietäisi metsän samoajasta omasta. Vaaraa sulla poluillas tuskin ois, valoa antaisin pimeyden polut sylissäin kantaisin.
Tähtesi omasi oisin, sisälle sulle valoa toisin, kauneutes ikkunasta nähdä voisi. Vettä sun usein pitää iltaisin lähteeltä kotia kantaa, Silloinkin, niin silloinkin voisin lähteelle valoa antaa. Mikään ei estäisi yhdessä kulkea, voisinhan sut säteisiini sulkea..Tiedän ettemme koskaan voi olla toistemme oma. Usein pilvien takaa, näen vain sinut, en muuta, edes kuuta. Vieressä loistava kuu katselee maan pintaa, rakentaen kuun siltaa. Kävele sillä luoksein pilviin, katselen sua samalla silmiin.
Meidän tiemme on luotu yhteen, sidomme yhdessä elämän lyhteen. Meitä mikään ei voi erottaa, Iltaisin aina tuen suo, istuessas ulkona lähellä mua. Valoni aina tavoittaa sinut, minne kulkusi johtaa, siellä valoni kohtaa.