Tunnevammainen
Olen tunnevammainen totesi isomies itselleen. Mistä olet kuullut, vai itsekö niin luullut. Mitä tunnen, mitä näen, mitä koen, eksynkö tunteiden vuoristorataan. Samoja asioita ees taas hoen, kaiken mitä tunnen myöskin koen.
Vaikea on asioihin puuttua( harvoin on) tunteellisena pelkään joku voi suuttua. Kenenkään een halua pahoittavan mieltä, yritän käyttää hillittyä kieltä olenhan tunnevammainen.
Musiikki on minulle yksi suuri suttu, monia kappaleita kuunte len , ajattelen tää on mun juttu.Usein kappaleissa on niin surullinen aatos, oikea haudallinen paatos. Herättää mielessä tunteiden myrskytuulet. Kappaleen kuulen ainakin luulen, se tehty on minulle, tuon tunteen valossa voisin lahjoittaa sen sinulle.
Vammassa tässä on kyse mielen haikeudesta, vaikeudesta käsitellä tuunteensa. Tunteita on yleensä vaikea näyttää, vammaisella tällaisella ei ole mitään ongelmia niitä käyttää. Toiset tulkitsee vamman usein väärin, itse on sen huomannut kun ihmisten kanssa häärin. Lääkkeitä ei kannata noutaa, se on kuin veneellä soutaa ja huopaa, ei kulje eteen ei taakse. Tunteiden karikolle ajaa, ett itse huomaa kohta tunteiden rajaa.
Tunne vamma on hienoasia. Kuin avattu mieluisa suklaarasia. Löydät monenlaisia herkkuja, ne antaa elämääsi väriä, tunnetta, järvessä monta lummetta. Opit tuntemaan toisia ihmisinä, toiset tunteiden loisia, matkustaen muissa, tuntien sen omissa luissa, ei mitään. Touiset on tunteiden herroja ei tarvitse edessään verhoja. Kaikki tunteensa näyttää mutta ei tahdo järkeä käyttää. Tasapaino vaikein paikka, sitä pitää noutaa, kuin hiljakseen rantaa soutaa. Pikku väreitä aina tulee, ne ei haittaa kun ystäväni tuntee minut, olen itse sinut tunteeni kanssa.