Tuuli

Tuuleni tuivertaa latvoissa puiden, hymähtäen kovuudelle maan.

Ilma on meidän valtakunta, valta hankittu pienin puhalluksin,

aiheuttamatta hallaa, tehden mitä itse haluan. Kysy en koskaan

toisilta lupaa,teen milloin haluan missä haluan omaa tupaa, mihin haluan.

Vaikutuksemme tunnette, tietämättä tahtoamme.

Usein miellyttää voin lempeänä esiinnyn, puhaltaen ahavatuuleni

säyseään tapaani, eteläiset virtani antaen lämmön iloja kantaen.

Suuttua toisinaan tahdon teille, tuon pohjoisen ystäväni, puhaltaen,

puhkuen, voimaa uhkuen. Miks haluisin tuskaa tuottaa viimoilla näillä.

Niin usein, niin usein näen mitä ootte tehneet maalleni mun,

sen sotkien , maaperää potkien,, kaiken ravinnon maastani tuhoten.

Miks ootte niin julmia meille, me, me niin usein

sadepisaroina itkien hyvää tuoden pyrimme tekeen parasta säätä.

Koska te ette suinkaan siitä päätä.. Emme halua antaa kivirekee

vedettäväksi teille. Katsokaa maata, katsokaa maata, mitä tehty on sille.

Meitä ette voi ostaa, josku meidän on pakko kostaa, silloin

saatte, mysrskyt suuret, jotka katkoo suurimpienkin puiden

juuret, puhallamme vedet nousuun, talonne jää allemme. Kuka

haluaisi moista tuskaa, meille ette kuitenkaan mitään voi. Eikö olisi

elon arvoista elää sovussa, rauhassa kanssa meidän, pitäisitte

sopat vain omassa kauhassa. Miksi haluatte tuhota kaiken meidän

rakentaman. Eikö olisi parempi antaa tuulen tuivertaa latvoissa puiden.

Kuun loistaa, tuulteni vieno säveltä toistaa.